Uusi vuosi, vanhat kujeet

Kohta vaihtuu vuosi. Tänään se tarkoittaa skumppaa ja huomenna sekä kipeää tukkaa että niitä ryhdikkäitä lupauksia, joista voi sitten suomalaisen tunnollisuuden merkeissä yrittää pitää kiinni vain todetakseen, että ehkä ei tänäkään vuonna. Kaikilla on viimeisestä kahdestatoista kuukaudesta kerrattavaa, kiitettävää ja muisteltavaa. Minäkin kannan korteni kekoon.

Vuoden vaihtumisessa on pelkimmillään kyse siitä, että kello lyö kaksitoista ja klik, sitten ollaan jo seuraavan päivän puolella. Ihan niin kuin kaikkina muinakin vuoden päivinä. Uusi vuosi on (vapun ohella) ollut minulle aina se riesallinen päivä, kun olisi vähän niin kuin pakko juhlia, vaikka ei oikein ymmärrä syytäkään. Siis päivä vaihtuu toiseksi ja… niin öööö mikään ei muutu. Paitsi että luvataan ihan kamalasti, sillä lupaaminen uuden vuoden aattona sopii kuvioon siinä missä huhtikuisen torstai-aamun lupauksessa ei ole yhtään mitään niin hohdokasta.

Tänä aamuna heräsin kurkku kipeänä ja silmät ristissä, sillä aikaerorasitus valvotti suurimman osan yötä. Ehdin mielessäni aloittaa valitusvirren siitä, miten kurjissa merkeissä vuoteni tulee vaihtumaan. Ja sitten halusin lyödä itseäni. Vuoden jokaisena päivänä olen takuuvarmasti kokenut jotain kaunista, huvittavaa, koskettavaa tai herättävää. Että ei ihan turha vuosi takana.

Mitä jos vuoden vaihtumisen sijaan oppisimme juhlimaan jokaista vaihtuvaa päivää? Että jes, tänä maanantaina ei vituttanut yhtään niin paljon kuin edellisenä, ja tukkakin oli tosi hyvin. Että tänään ilahdutin ystävää tai käytin koko päivän portaita hissin sijaan -Hyvä minä, hyvä tämä päivä! Elämässä on niin paljon kaikkea pientä ja suurta kivaa, että mikä jottei sitä juhlisi ja vieläpä ihan koska vaan haluaa. Vuoden summaaminen yhteen aattoon on vähättelyä.

Ensi vuodelle toivon ihan niitä samoja juttuja, kuin mitä olen kuluvalta vuodelta saanut. En ole päättänyt ryhtyä elämänparannustoimiin, sillä jo nykyisellään koen voittaneeni lotossa. Aion ottaa jokaisen päivän vastaan sellaisena, kuin se minulle annetaan, ja tehdä siitä arvoisensa.

Jokaisessa päivässä on juhlittavaa. Muistathan myös, että jokainen päivä on mahdollisuus. Mikään, siis MIKÄÄN ei romahda vaikka päätöksesi ei juuri sinä päivänä pitänyt. Jos tänään, kuten suuri osa suomalaisista, lupaat laihduttaa ensi vuonna, niin olethan lempeä itsellesi. Normaaliin, terveelliseen painoon eivät kuulu sanat kuten kireys tai lihassäikeet eikä järkevällä ruokailulla ole mitään tekemistä itsensä näännyttämisen kanssa. Mitä jos sen sijaan valitsisit ne portaat hissin sijaan ja söisit suklaata vain kerran viikossa. Elämä kun tarjoaa 365 päivää mahdollisuuksia ihan joka vuosi.

Posted in Yleinen.

Henna Aguilera

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *