Pakko vol 549

Me Naiset-lehdessä oli äskettäin loistava, näyttelijä Ulla Virtasen kirjoittama kolumni. Se käsitteli pakkoa, tai oikeastaan pakonomaista tarvetta luoda itselleen pakkoja. Yksiön siivoamiseen ei saisi palkata siivoojaa, sillä kyllä kyseisen kokoiset neliöt on pakko saada itse kuntoon. Toimivan keittiön laitekokoelmaan taas pakostakin kuuluu raastin, jolla keittiön omistaja, osasi laittaa ruokaa tai ei, voi raastella asioita. Koska on keittiö, niin on pakko.

Sitten toisaalta nälänhätää kärsivän on pakko syödä, jos ei halua kuolla nälkään ja sota-alueella asuvan on pakko varoa pommeja pysyäkseen hengissä.

Tämän kyseisen kirjoituksen siivittäminä juttelimme ystäväni kanssa pakoista. Olemme molemmat hyviä täyttämään jokaisen kalenterista löytyvän vapaan ajan jonkinasteisella tekemisellä ja vielä parempia perustelemaan nämä suunnitelmat sillä, että kun on pakko. On käytävä kaupassa, jotta jääkaapissa olisi ruokaa ja on siivottava eliminoidakseen asunnossa vaeltavat pölypallot. Kysymys, jonka jokainen suorittaja voi itselleen esittää kuuluu: Mitä sitten, jos en tee?

Jos kaupassa käyminen jäisi hoitamatta vaikkapa siksi, että ajanvietto ystävän kanssa oli niin paljon kivempaa, niin kaapista löytynee silti kaurahiutaleita tai tonnikalaa hengen pitimiksi. Enkä ole kuullut, että yksikään asunnon nurkissa pyörinyt villakoira olisi koskaan vahingoittanut ihmistä.

Olin vielä hetki sitten hieman toisenlaisen pakon edessä. Minun oli pakko pysähtyä, sillä olin luonut kaikista päähän pälkähtäneistä tehtävistä sellaisen vyyhdin, että aivoni kävivät pikakelauksella tauotta enkä öisin saanut levättyä juuri lainkaan. Tunsin itseni käveleväksi ihmisraunioksi. Suorittaminen kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Niinpä nyt päätän ensin vain ne asiat, jotka edistävät hyvinvointiani. Viini on toistaiseksi vaihtunut vissyyn ja nukkumaan menen viikon jokaisena päivänä samoihin aikoihin. Yritän pitää työmäärän sellaisissa rajoissa, että koen jaksavani hyvin. Varaan arkeen pienen hetken meditoinnille, jotta päivittäin hiljentyisin hetkeksi. Vietän aikani niiden ihmisten kanssa, jotka eivät vain ota, vaan myös antavat.

Päiviin kannattaa mahduttaa sellaista aikaa, jota ei etukäteen suunnittele. Pakkoa voi nimittäin opetella käyttämään myös sen positiivisessa merkityksessä. Tänään on pakko nähdä se uusi Goslingin leffa! Nyt on pakko istahtaa hetkeksi alas! Päivälliseksi on kyllä pakko saada jotain herkkuruokaa! Ja pakostikin tulee vähän parempi mieli.

 

Energistä viikkoa!

Henna

Posted in Yleinen.

Henna Aguilera

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *