Jumppapirkko ja niin edelleen

Matkustettiin tällä reissulla myös Mexicon Cityn ulkopuolella. Muutama rantalomakohde, trooppinen ilmasto, uima-allas, ranta ja aurinko. Eli toisin sanoen hallussa kaikki ne jutut, joista voisi postata someen kuvia kateellisten katseltavaksi. Vaan kuinka sitten kävikään.

Viimeisen päivän ohjelmaan kuului aikomus viettää rannalla koko päivä. Vuokrattiin varjoinen paikka riippumattoineen ja tilattiin ruokaa. Mutta mutta. Meksikon rannikolla myrsky saa ihan uudet sfäärit. Ja nyt puhun ihan sellaisesta pikkiriikkisestä myrskystä. Aurinkovarjot ajettiin alas sekunneissa ja tuuli vei kaiken muutamaa kiloa pienemmän, mukaan lukien isäni ranskalaiset.  Sain hiekkaa kaikkiin niihin reikiin, joiden verhona ei ollut vaatetta ja juuri tilattuun ruokaankin tuli uusi, rapsakka vivahde. Puolisokeina tuulen pöllyttämästä hiekasta palasimme hotellille. Katsoin parvekkeelta harmaata taivasta, tuulen riepottamia puita ja tyhjeneviä katuja. Ja mitä ajattelinkaan sillä hetkellä? ”Ihanaa!”.

Minut on rakennettu suomalaiseksi. En ehkä rakasta 30 asteen pakkaslukemia, mutta saman asteluvun helteessä olen ihan surkea. Enkä hitto vie osaa olla hygge ja just be! Toisin sanoen rannalla pitkin päivää makoilu käy työstä. Siinä missä myrsky pilasi rantaturistien päivän, minut se pelasti. Vihdoin ulkona oli tarpeeksi viileää reippaalle kävelylle ja hiit-treeni sujui hotellihuoneessa ilman, että tarvitsi huudattaa ilmastointia täydellä teholla.

Liikunta on iso osa arkeani enkä yksinkertaisesti voi hyvin ilman sitä. Ohjelmassa ovat siis usein esimerkiksi pikatreeni hotellilla, paikalliseen kuntosaliin tutustuminen tai paljon hyötyliikunta. Jostain älyttömästä syystä se hämmästyttää joitain ihmisiä. Miksi minä, arjen raskaan raataja, haluaisin hikoilla lomallakin? Vetää nyt jotain kiertoharjoittelua hotellihuoneessa kun voisi punakkana suomituristina vetää viinapöhöt rannalla! Liikunnan tarvetta saa ihmetellä ääneen, mutta herra varjele jos rohkeaisin kehottaa jotakuta nousemaan ylös rantatuolista jaloittelemaan hetkeksi. Koska sehän on hänen valintansa eikä kuulu minulle (paitsi silloin kun minulle siitä maksetaan ja nämä ihmiset ovat asia erikseen).

Aktiivinen ja terveellisesti ruokaileva ihminen tai sellaiseksi pyrkivä on helposti jumppapirkko, terveysintoilija, salaatinpuputtaja, huolestuttavan hurahtanut liikuntaan tai dieetillä. Samalla kaavalla voidaan sanoa, että erikoisoluita harrastava Pirjo on pubiruusu, formulaa sunnuntaisin katsova Pekka sohvaperuna ja kuka tahansa Veikkauskortin omistava uhkapeluri. Sitä, mitä ei itse ymmärrä tai osaa, on helppo arvostella. Vääntää laihduttajalle vitsiä salaatin syömisestä tai pyöritellä silmiä, kun kunnonkohotuksesta innostunut suuntaa salille. Vaikeampaa on hyväksyä ja kannustaa, mutta yritetään jooko silti. Pahinta, mitä voi tapahtua on, että opimme jotain.

Posted in Yleinen.

Henna Aguilera

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *