Miten sun lento meni?

Kello neljältä aamuyöllä söin läjän ruisleipiä ja pohjat ennen matkaa kesken jääneestä joulukonvehtirasiasta. Halasin meidän asunnon seinää. Kävin suihkussa kiitollisena siitä, että vettä ei erikseen tarvitse etukäteen lämmittää. Ja sitten nukuin kuola poskella iltapäiväkolmeen. Tervetuloa jet lag.

Paluumatka Meksikosta oli kohtuullisen helvetillinen. Siinä missä Suomen päässä check-in matkalaukkuineen onnistui myös jatkolennolle, oltiin Meksikossa eri mieltä. Kuka tahansa asiakaspalvelussa töitä tekevä tai joskus siitä edes kuullut tietää, että tiukan paikan tullen tehtävissä on AINA jotain. Meidän virkailija, jolle Finnair oli yksinkertaisesti tuntematon käsite, oli eri mieltä. Toisin sanoen check-in onnistuisi vain Pariisin vaihtoon asti. Siitä eteenpäin meidän olisi pitänyt, alle puolentoista tunnin vaihtoajalla, käydä noutamassa laukut linjalta ja tehdä lähtöselvitys Charles de Gaullella uudestaan. Tervetuloa stressi, kirosanat ja muistaakseni pieni itkukin.

Sitten oli se toinen asiakaspalvelija. Se ihana, joka kulmat kurtussa naputteli konettaan pitkän tovin ja sanoi, että saa laukut lähetettyä Suomeen. Samalla hän myös kirjautui Finnairin sivuille ja teki puolestamme lähtöselvityksen verkossa. Tällainen palvelu ei varmasti ”kuulunut työtoimenkuvaan”, mutta kyseisen kokemuksen jakaminen kantoi tällä kertaa Suomeen asti. Sillä välin, kun minä mietin, miten kovin epäkorrektia lähtöselvitysvirkailijan halaaminen olisi, Leon antoi kaverille tukun seteleitä. Kaikki hyvin.

…Kunnes! Keski-Amerikasta saapuminen ja koneen vaihto Pariisissa tarkoittavat lipputarkastusta, turvatarkastusta ja passitarkastusta sekä näiden yhdistelmiä useaan otteeseen ja eri mittaisissa jonoissa. Lisäksi edellä mainittujen virkailijat tykkäävät puhua ensisijaisesti ranskaa ja isäni heille suomea. Ylpeinä suoriutumisesta ehdittiin silti loistavasti lähtöportille toteamaan, että Finski myöhästyy. Tässä kohtaa matkustamista oli takana sellaiset 15 tuntia eli otsaan alkoi kasvaa jonkinmoinen elin. Kovin pitkä myöhästyminen tarkoittaisi yöbussin missaamista ja se taas lisää rattoisaa aikaa rakkaalla Helsinki-Vantaalla.

Kotimaa toivotti meidät lopulta tervetulleiksi pelkällä puolen tunnin lentoviiveellä ja matkalaukuilla, jotka ilmestyivät hihnalle ensimmäisten joukossa. Saavuin siis Suomeen mukanani, oman mielenterveyden lisäksi, puoliso, isä ja kaikki kymmenen kiloa Meksikon tuomisia. Yksikään verisuoni ei ehtinyt poksahtaa. Kiitos.

Ja sitten niihin tuomisiin! Siinä missä Leon kantoi laukussaan manuaalista tortillakonetta ja chiliä, edustavat minun tuomiseni (no yllätys yllätys) ruokaa ja treeniä. Vaikka miten suunnittelin vaateostoksia ja sen sellaista! Kuten jo aiemmin julistin, se supermarketti oli kyllä taas yksi matkan kohokohta niin, että nyt keittiö pursuaa erilaisia puuroja, pannarijauhoja ja amaranttia. Lisäksi ostin ihan loistavat Niken treenihanskat ja jouluna paketista löytyi saman merkin treenihousut.

Kello on suunnilleen kuusi. Tähän mennessä päivän suurin työ on ollut sängystä ylös nouseminen. Osa tavaroista on vielä purkamatta, pesukone odottaa useampaa lastillista ja jääkaappi kaipaa täyttämistä (sikäli mikäli auto lähtee vielä käyntiin). Ah näitä arjen askareita, olen kotona <3

Posted in Yleinen.

Henna Aguilera

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *