Hyvät pahat hiilarit

Kun vietän viikonlopun vanhempieni luona osaan jo odottaa sitä kohinaa, joka alkaa kun istumme ruokapöytään yhdessä. Onpa sulla siinä annos ja niin edelleen. Äiti tyytyy huvittuneeseen kauhisteluun ja isä ymmärtää, että kyllä sitä syödä pitää kun paljon harjoittelussa kuluttaakin. Tästä äimistelystä on jo vuosien saatossa kehkeytynyt jonkinmoinen traditio, eikä se tunnu loppuvan koskaan. Mitä sitten […]

Arkiaktiivisuus

Me istumme entistä enemmän. Me istumme autoissa, busseissa, kahviloissa, työpaikalla ja kotisohvalla. Me istumme vaikka tiedämme, että istuminen tappaa. Itselleni viheliäisin kaikista istumisen muodoista on päätetyö. Normaalisti se tarkoittaa arkipäivisin tapahtuvaa pitkää rupeamaa näytön ääressä. Silmiä särkee, niska on jumissa, rintalihakset kiristää ja selkään tuntuu kasvavan pieni kyttyrä kaikesta huonossa ryhdissä kyyristelystä. Millä me tapamme istumisen, […]

Liikunnan ilo (?)

En aina ole ollut innokas liikkuja. 15-vuotiaana äitini joutui lahjomaan minut saadakseen seuraa edes kävelylenkille. Saatoin joskus suhia jokusen salitreenin miten sattuu tai käydä hyppimässä aerobicissa (muistatteko vielä vanhan kunnon aerobicin?). Vasta täysi-ikäisenä päätin, että alan juosta. Ensimmäinen lenkki oli ehkäpä elämäni hirvein puolituntinen. Jatkoin kuitenkin itsepäisesti eteenpäin, sillä en halunnut luovuttaa. Sillä tiellä olen […]