#annaolla

Luulen, että minulta kysyttiin viime maanantaina, että olenko lepakko. Kysymyksen esitti tuhdisti humaltunut keski-ikäinen mies, joka pyytämättä, saati saamatta lupaa tunkeutui terassilla vieressämme istuneen naisista koostuneen pöytäseurueen riesaksi. En vieläkään ole täysin varma, kuulinko kysymyksen oikein, sillä se ei kuvitelmissani voi mitenkään istua vuoteen 2017. Toisaalta kun kysyin kipakkaan sävyyn, että mitä juuri kuulin, tämä mies mumisi jotain käsittämätöntä ja vaihtoi sitten lennosta aihetta sekunnissa.

Pidän itseäni tuon tilanteen suurempana idioottina, sillä

  1. Kysymys on vaivannut minua jo muutaman päivän. Ennakkoluulo voittaa jo siinä kohtaa, kun annan asian jäädä vaivaamaan itseäni. Toisaalta ajattelen, että mitä enemmän meteliä maailman epäkohdista pidämme, sitä tehokkaammat seuraukset.
  2. En tehnyt asialle yhtään mitään. Minun olisi pitänyt aloittaa meteli siinä ja heti. Osoittaa tuon kysymyksen kaikki lukemattomat epäkohdat rakkautta, ihmisyyttä ja yksilönvapautta kohtaan.

Minulle on sinänsä yks hailee, mitä seksuaalisesta suuntautumisestani ajatellaan. Surullista on kuitenkin se, että tuona maanantai-iltana minut sai määritellä ja tuomita minulle entuudestaan täysin tuntematon ihminen ilmeisesti sen perusteella, miltä näytän ja kenen seurassa olen. Kerta ei myöskään ole ensimmäinen. Olen saanut kuulla, että jos kasvattaisin hiukseni, niin ”näyttäisin minäkin sitten ehkä naiselta”. Baarissa minulta on kysytty, että olenko lyhyen hiusmallini perusteella joku lesbo vai hä? Viimeksi tämän vuoden puolella kävellessäni ravintolassa vessaan, kysyi vieressä ollut lapsi äidiltään kuuluvaan ääneen, että miksi tuo menee naisten vessaan. Viimeisin jutuista kyllä vähän nauratti, mutta toisaalta kammotti: Yhä edelleen lapsi voi kasvaa määrittelemään sukupuolta hiusten pituuden perusteella.

Sitten olemme me tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta tavoittelevat ihmiset, jotka tehopyhinä yhtä lailla tuomitsemme toisiamme pelkkien ulkoisten tekijöiden kautta, mittaamme arvoa pärstäkertoimella ja määrittelemme toisen persoonallisuuden yhdellä vilkaisulla. Lihavalla ei ole itsekuria, kaunis on selän takana pinnallinen ja lyhyt tukka naisella tarkoittaa, että se tykkää tytöistä. Olen muutamaan kertaan saanut hämmästyä vaikkapa sitä, miten paljon huomiota voi herättää pelkästään se, että en laittanut aamulla ripsiväriä. Siis herra varjele, ripsiväriä!!

En varsinaisesti miellä itseäni feministiksi, mutta näitä asioita kirjoittaessa jokin sisäinen ääni minussa ärähtää että helvetin helvetti naiset, ei tasa-arvon takia ole taisteltu siksi, että voisimme äänettömästi jatkaa samalla vanhalla kaavalla, hiljaisesti toinen toistaan tuomiten. Todellista tasa-arvoa ei saavuteta sillä, että annetaan sen ympäripäissään aivopieruja päästelevän ääliön istua samaan pöytään kysymättä, kohautetaan olkapäitä, kun pomo tytöttelee tai alistutaan tiettyyn ulkonäkömuottiin vain siksi, että oltaisiin niin kuin kaikki .

Tutustu ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja meidän kaikkein vastuulla luoda lähtökohdat tälle perusoikeudelle. Ole ja anna muidenkin olla. Ei ole olemassa mitään muuta ihannetta, kuin se mitä me itse luomme.

 

Rakkaudella

Henna

 

Rahojaan Tornissa tuhlaava alkoholistilepakko pohtii feministisiä ajatuksia?

Posted in Yleinen.

Henna Aguilera

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *